torstai 21. maaliskuuta 2013

Opiskelijaelämää

Siitä on jo vuosia, kun asuin Suomessa soluasunnossa. Nyt pääsen kokemaan kyseistä asumisenmuotoa jälleen täällä Belgiassa ja tämä tulee mahdollisesti/toivottavasti olemaan viimeinen kerta. Kerrostalo on iso ja asun ensimmäisessä kerroksessa. Ikkunani on pääkadulle päin ja äänet kuuluvat mukavasti ikkunan ja seinän läpi. Käytävä, joka on johtaa huoneisiin on kuin laivan hyttirivistö. Kun tullaan huoneeseen sisään, pienestä eteisestä on heti oikealla ovi wc-tiloihin, jossa on myös minimaalisen pieni suihku. Wc/suihkutilan koko on noin 2,5 m2. Pari askelta wc:n ovelta avautuu sitten muu lukaali, joka käsittää n. 14 m2 huoneen. Huoneeseen kuuluu kalusteena pöytä, kaksi tuolia, sänky, jääkaappi, pieni lipasto ja vaatekaappi. Seinät ovat osittain valkoiset ja osittain ruskeat. Jääkaappi pitää meteliä. Asuinkerroksessa on yhteinen keittiö, joka on useimmiten siivottomassa kunnossa. Eräänä viikonloppuna menin keittiöön tekemään ruokaa ja näky oli lohduton. Edellisen illan jäljiltä pöydillä ja lattialla oli ympäriinsä kaljatölkkejä ja niiden sisältö oli töhrinyt kaikki pinnat tahmaisiksi. Tämän lisäksi joku älypää oli keksinyt levittää täyden pussillisen jauhoja ympäri keittiötä ja jauhothan tarttuivat mukavasti tahmaisiin pintoihin. Varmaan ihan mukava idea muutaman promillen humalassa, mutta näin selvin päin minua ei ainakaan kovin paljon naurattanut. Kanssa-asujat jaksavat juhlia. Harva se ilta käytävältä kuuluu metelöintiä ja aamulla, kun lähden koululle klo 7 jälkeen, käytävällä on monesti odottanut rikkinäinen ovenkahva, särkyneitä pulloja, oksennusta tai muuta mukavaa. Onneksi asun kerroksen päädyssä ja keittiö on aivan toisessa suunnassa, joten juhlinta ei ole toistaiseksi häirinnyt yöuniani. Yhtenä iltana metelöinti oli niin rajua, että menin käytävälle katsomaan. Minun ei edes tarvinnut sanoa heille mitään, mulkaisin vain pahasti ja pamautin oven kiinni. Ne juhlat hiljenivät siihen! Belgialaiseen opiskelijakulttuuriin kuuluu se, että suurimmat juhlat ovat torstaisin, koska opiskelijat palaavat viikonloppuisin koteihinsa. Tänään on siis taas juhlat, jotka jäävät (taas) minun osaltani juhlimatta. Taidan olla vanha, tylsä valittaja... :)

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Tilannekatsaus

5 viikkoa Belgiassa takana ja monenlaista on mahtunut viikkojen varrelle.

Ensinnäkin koulusta: minulla vaihtuu viikoittain klinikka ja samalla joka viikko klinikalla on eri opiskelijat. Tämä on sinänsä harmillista, sillä kehenkään ei ehdi tutustua kunnolla. Onneksi olen tutustunut muihin vaihto-opiskelijoihin ja he ovat todella mukavia. Belgialaiset eläinlääkisopiskelijat ovat kovilla, sillä heillä on aamupäivisin klinikkatyöskentelyä ja toisinaan myös iltapäivisin. Tämän lisäksi heillä on klinikkaopetuksen kanssa yhtä aikaa luentoja, pakollisia harjoituksia ja lopputentit ovat myöskin tulossa. Heidän tulisi lisäksi tehdä lopputyö jostakin haastavasta potilaasta. Opiskelijat joutuvat kestämään paljon painetta jo opintojen alusta lähtien. Koulutussysteemi eroaa huomattavasti suomalaisesta. Suomessa eläinlääkikseen valitaan opiskelijat valintakokeen perusteella. Täällä puolestaan kaikki halukkaa pääsevät sisään ja ensimmäisen vuoden kuluessa noin 2/3 opiskelijoista tiputetaan vaikeiden tenttien avulla pois pelistä. Opiskelijat joutuvat siten kilpailemaan tosissaan toisiaan vastaan. Lisäksi Belgiassa on eläinlääkäreitä liikaa, joten he joutuvat todella myös kilpailemaan työpaikoista.

Koulussa on ollut mukavaa ja olen nähnyt paljon erilaisia potilaita. Koska en osallistu luennoille, iltapäivisin minulla on ollut usein vapaata ja olenkin yrittänyt tehdä lopputyötäni täällä.

Kävimme toisen suomalaisen vaihtarin kanssa yhtenä viikonloppuna Amsterdamissa, mikä oli erittäin mukava kaupunki. Valitettavasti kyseisenä viikonloppuna oli erittäin kylmä. Amsterdamiin täytyy kyllä päästä uudelleen, kun säät hieman lämpenevät. :)

Tällä viikolla Keski-Eurooppaa vaivasi kova lumimyrsky ja saimme oman osamme siitä täällä Gentissä. Lunta tuli noin 10cm ja liikenne oli kaaoksessa. Ihmiset ovat toivottomia ajajia lumisilla kaduilla ja veikkaan, että muutamasta autosta paloi kytkin tuon päivän aikana. Linja-autot olivat myöhässä ja potilaat eivät päässeet perille vastaanotolle. Nyt onneksi lumet ovat sulaneet ja ensi viikolla pääsen taas kouluun pyörällä.

Pääsiäisenä tulen käymään Suomessa! :)