Opiskelijaelämää

Siitä on jo vuosia, kun asuin Suomessa soluasunnossa. Nyt pääsen kokemaan kyseistä asumisenmuotoa jälleen täällä Belgiassa ja tämä tulee mahdollisesti/toivottavasti olemaan viimeinen kerta. Kerrostalo on iso ja asun ensimmäisessä kerroksessa. Ikkunani on pääkadulle päin ja äänet kuuluvat mukavasti ikkunan ja seinän läpi. Käytävä, joka on johtaa huoneisiin on kuin laivan hyttirivistö. Kun tullaan huoneeseen sisään, pienestä eteisestä on heti oikealla ovi wc-tiloihin, jossa on myös minimaalisen pieni suihku. Wc/suihkutilan koko on noin 2,5 m2. Pari askelta wc:n ovelta avautuu sitten muu lukaali, joka käsittää n. 14 m2 huoneen. Huoneeseen kuuluu kalusteena pöytä, kaksi tuolia, sänky, jääkaappi, pieni lipasto ja vaatekaappi. Seinät ovat osittain valkoiset ja osittain ruskeat. Jääkaappi pitää meteliä. Asuinkerroksessa on yhteinen keittiö, joka on useimmiten siivottomassa kunnossa. Eräänä viikonloppuna menin keittiöön tekemään ruokaa ja näky oli lohduton. Edellisen illan jäljiltä pöydillä ja lattialla oli ympäriinsä kaljatölkkejä ja niiden sisältö oli töhrinyt kaikki pinnat tahmaisiksi. Tämän lisäksi joku älypää oli keksinyt levittää täyden pussillisen jauhoja ympäri keittiötä ja jauhothan tarttuivat mukavasti tahmaisiin pintoihin. Varmaan ihan mukava idea muutaman promillen humalassa, mutta näin selvin päin minua ei ainakaan kovin paljon naurattanut. Kanssa-asujat jaksavat juhlia. Harva se ilta käytävältä kuuluu metelöintiä ja aamulla, kun lähden koululle klo 7 jälkeen, käytävällä on monesti odottanut rikkinäinen ovenkahva, särkyneitä pulloja, oksennusta tai muuta mukavaa. Onneksi asun kerroksen päädyssä ja keittiö on aivan toisessa suunnassa, joten juhlinta ei ole toistaiseksi häirinnyt yöuniani. Yhtenä iltana metelöinti oli niin rajua, että menin käytävälle katsomaan. Minun ei edes tarvinnut sanoa heille mitään, mulkaisin vain pahasti ja pamautin oven kiinni. Ne juhlat hiljenivät siihen! Belgialaiseen opiskelijakulttuuriin kuuluu se, että suurimmat juhlat ovat torstaisin, koska opiskelijat palaavat viikonloppuisin koteihinsa. Tänään on siis taas juhlat, jotka jäävät (taas) minun osaltani juhlimatta. Taidan olla vanha, tylsä valittaja... :)